Tulin vappuna katsoneeksi DVD-kanavalta suomalaiselokuvan ‘Game Over‘. Se pohjautuu takavuosien Heinon pariskunnan tapaukseen, jos joku vielä muistaa. Suomalainen nykyelokuva nojautuu ehkä liikaakin nuorten aikuisten hektiseen, eli pääkaupunkiseutulaiseen huumeiden, viinan ja tupakan täyteiseen, elämään, eikä Game Over ole poikkeus. Päihteillä ehkä vain on tavanomaista pienempi rooli, mikä sinänsä on hyvin virkistävää. Elokuva muistuttaa turhan paljon musiikkivideota omituisine leikkauksineen ja painajaismaisine valaistuksineen, ja juonikin on lopulta melko yksinkertainen. Nykypolven pinnallista elämää on jo ruodittu paremmin mm. American Psychossa (tottahan kaikki katsoivat sen, kun se viikko pari sitten tuli televisiosta?), johon Game Overia onkin verrattu, eikä ihan aiheetta: kummassakin tapetaan, kummassakin on seksiä, kummassakin päähenkilöt ovat narsistisia sosiopaatteja, ja kumpikin elokuva jättää auki, kuinka suuri osa asioista vain päähenkilön kuvittelua ja sepittelyä.
Olen ollut huomaavinani, että amerikkalaisissa elokuvissa – otetaan nyt esimerkiksi American Psycho, kun se nyt on jo esillä – “menestyvä nuori aikuinen” tarkoittaa useinkin huippuyliopistosta valmistunutta rikkaan perheen vesaa, joka on hyväpalkkaisessa työssä finanssialalla ja elää Manhattanilla. Suomessa sama termi tarkoitti ennen IT-kuplan puhkeamista IT-alalla työskentelevää diplomi-insinööriä, mutta nyttemmin lähinnä varakkaasta perheestä lähtöisin olevaa, urheilevaa tuoretta ylioppilasta. Vaikka ylioppiluus onkin käynyt läpi huimaavan inflaation, yhdistyy ylioppilaassa kuitenkin hybriksen lisäksi palvottu nuoruus ja lupaava tulevaisuus täynnä unelmia ja suunnitelmia. Toisessakin takavuosien, muutenkin kuin Reino Nordinin osalta Game Overia muistuttava, elokuvassa Hymypoika päähenkilöt olivat varakkaiden perheiden tuoreita ylioppilaita, he vain käyttivät murhaamiseenkin varatun energian seksiin ja yhteen itsemurhaan.
Toisaalta on ehkä jopa hieman merkillistä, että menestys ruumiillistetaan niinkin usein ylioppilaisiin. Nyt kun ylioppilaita taas valmistuu sankoin joukoin, mukanaan yksi (yllättäen lyhyen matematiikan kirjoittanut) 9 laudaturin kokelas, alkaa lehtien palstoilla iänikuinen kitinä siitä, kuinka lukiopapereilla ei tee mitään, ja että pitäisi mieluummin juhlia ammattiin valmistuvia. Vaikka pelkkä ylioppiluus ei enää nykymaailmassa tarkoitakaan juuri mitään, tympäisee minua silti tuo kateellisten panettelu. Valkolakki ei tietenkään ole (enää) muuta kuin välietappi, eikä se tietenkään ole tae mistään loistavasta tulevaisuudesta, on se silti saavutus – ainakin näiden useampilaudaturisten kohdalla – ja minusta on lähinnä noloa lähteä ylenkatsomaan sitä vakuuttaen samalla itselleen, miten ammattikoulun jälkeen ehtii tienata (eli maksaa itsensä kipeäksi veroista) monta vuotta, ennen kun nämä pullamössöt pääsevät työelämään, eivätkä edes sitten tee oikeita töitä, tai miesten tapauksessa miesten töitä. Olen kuitenkin varma, ettei näillä marisijoilla itsellään ole kapasiteettia läpäistä ylioppilastutkintoa kunnialla, saati sitten saada edes sitä yhtä laudaturia, johon itse henkilökohtaisesti ylsin (tosin oli se sentään sinä keväänä meidän lukion ainoa pitkän matematiikan laudatur).
On helppo ajatella, että lukio on juuri se haahuilevan nuoren paikka, jonne mennään kun ei muutenkaan keksitä, ja että ammattikouluun mennään kirkkain visioin omista unelmista, ja tämän vuoksi pitäisi juhlia nimenomaan ammattiin valmistuneita, eikä “mitään osaamattomia” jatkossa veronmaksajien rahoilla eläviä turhakkeita. Asiaa voisi ajatella niinkin, että ammattikouluun mennään, koska sieltä saa ammatin muutamassa vuodessa ja pääsee tienaamaan rahaa. Se on lyhyt ja helppo tie. Pari vuotta ja se on siinä. Lukioon menevä nuori sen sijaan sijoittaa tulevaisuuteen, ja kuten sijoituksissa yleensä, ottaa selkeän riskin, joka ei maksa itseään takaisin vuosikausiin, eikä valmistuttuaankaan voi olla varma, saako töitä mistään. Sitä en tosin epäile, etteikö esimerkiksi tämä Sarianna Mankki saavuttaisi jotain – ei ehkä maailman keisarinnautta, mutta ahkeruudella sitä on laudaturit kirjoitettu, ja ahkeruudella selvitään jatkossakin.
Siis yhteenvetona Game Over oli toisaalta tavanomainen nykysuomalainen elokuva, mutta toisaalta se myös poikkesi tarpeeksi valtavirraksi ansaitakseen ainakin yhden katselukerran.
Mie kuulun vähän tuohon sakkiin, joka ei ymmärrä jokavuotista yo-vuohotusta. Ymmärrän aina vähemmän mitä enemmän vuosia kuluu. Kymmenen vuotta (ja sitä enemmän) takaperin ymmärsin hyvinkin.
Olen kuitenkin kai jonkin verran oikeutettu arvostelemaan ylioppiluutta, koska itse olen kokeen suorittanut ja lärsäni ansainnut ;)
Miun jatko-opinnoissa ylioppiluus ei ole välttämättömyys. Onko oikeesti enää missään??
Mutta pakko kuitenkin sanoa, että miulle henk.koht. lukio oli tosi hyvä juttu ja miulla ei koskaan ollut mitään muuta vaihtoehtoakaan kuin käydä se ja olla yo. Kai se tuntui hienolta ja tärkeältä kun sitä ei vielä ollut saavuttanut.
Lisäksi ammattikoulussa ei ollut miulle mitään. Ei niin kerta kaikkiaan MITÄÄN!!!
Että noin yleisesti en pidä ylioppilaita menestyneinä ja viisaina ja ihanina sen ylioppiluuden takia. Jos kylläkin sakkina yleisesti fiksummin käyttäytyvänä kuin amisjengi. Se vaan jakautuu niin. Yleistys.
Ammatin hankkiminen lukion sijaan voi olla tosi fiksua jos tietää mitä haluaa ja lähtee tavoittelemaan sitä.
Keskinäistä kamppailua näitten kahden välillä pidän aika tyhmänä. Jokainen tekee niiku itte tykkää (tai niiku vanhemmat käskee ;D).
Pakkohan duunareille on valmistua pomojakin, että jonkun on se korkeakoulukin käytävä, ja toisinpäin.
En minäkään sillä, että ylioppiluus olisi elämän kohokohta, päinvastoin: sehän tosiasiassa on ainakin nykyään silkka välietappi. Kait siitä kohkataan myös siksi, että ylioppilaaksi tuleminen on edelleen jonkinlainen rituaali, joka alkaa viimeistään vanhojen tansseista, ja huipentuu performanssiin keväisin, kun puetaan oppineisuuden symbolit päähän ja lauletaan latinaksi jotakin. Ammattiopistojen väellä taitaa nykyään olla jopa valkolakit, mutta tosiasiassa siellä ei tietääkseni ole minkäänlaista historiaa, ei mitään mystiikalta haiskahtavaa teatteria. Siten tavallaan ymmärrän senkin, että lehdistö lähtee mukaan kohkaukseen.
Toisaalta paljon vähemmän tajuan sitä niin ikään jokavuotista kohkausta siitä, että ylioppilaat eivät ole muka yhtään mitään, paitsi häiriintyneitä ulkoaoppijoita, joista “ei ole mihinkään”.
Niinpä.
Lisäksi ihan semmonenkin asia ku kielitaito on paremmin hallussa lukion käyneellä.
Ammattikoulussa moni on kai (?) siksikin, että lukeminen ei kiinnosta. Ei siis pärjäisi lukiossa. Kateuttaan kitisevät.
Ylioppilaista taitaa aika harva jättää opintonsa siihen. Ihan jo käytännön pakosta. Yo-todistuksella ei kovin moni työ irtoa.. että onhan meistä vaikka mihin. Lukio on tosiaan vaan välietappi.
Sellaisenkin saa tilata kuin lähihoitajalakki. Se ei ole miulta pois, käyttäköön jokainen lakkia, mutta en voi kieltää, etteikö se vähän huvittaisi :D