Aikani on koittanut, muttei riitä

Tällä hetkellä olisi niin paljon muuta ja ennen kaikkea kivempaa tekemistä kuin lukea jotain halvatun kirjanpidon teoriaa. Olisi leegio kiinnostavia kirjoja luettavana, venäjää opeteltavana, levykaupalla sarjoja ja elokuvia katsottavana, ja uusimpana käänteenä pitkästä aikaa tietokonepelejä pelattavana. Viimeisen viikon aikana kun olen tullut ostaneeni alennuksista Grand Theft Auto: San Andreaksen, Baldur’s Gate -kokoelman (sis. molemmat Baldur’s Gatet lisäosineen), Icewind Dale -kokoelman (sis. molemmat Icewind Dalet lisäosineen) ja tänään vielä tilasin innoissani Neverwinter Nights Legend -kokoelman (sis. molemmat Neverwinter Nightsit lisäosineen). Ja sitten kun asunnon ulkopuolinen elämäkin tuntuu taas kasaantuvan, enkä haluaisi liikaa perua tapaamisia, vaikka omatunto kuinka soimaisi.

Kun en jatko-opiskelijaksi päässyt – ainakaan ilman suurta vaivannäköä – lohduttauduin mm. sillä että onpa ainakin iltaisin aikaa olla jouten, vaikka kävisikin päivät töissä. Tällä hetkellä sitä iloa ei minulla omaa tyhmyyttäni ole, ja vaikka runsaan viikon päästä paine hellittääkin, on helpotus vain väliaikaista. Syksyllä sitten taas mennään, kun ei viitsi keskenkään jättää leikkiä.

Ilokseni venäjän kurssi saa ilmeisesti jatkoa, vaikka osanotto on ollut varsin vaatimatonta. Harmillista kyllä, näiden erinäisten kiireiden vuoksi jäi opiskelematta kunnolla edelliselle tunnille, ja tunnen heti olevani jotenkin hukassa. Kyllähän minä “kotitehtävät” ehdin tekemään, mutta nyt pitäisi opetella sanojen prepositionaalimuotoja (helppo) ja verbien konjugaatioluokkia (ei niin helppo). Eihän se tarvitsisi kuin opetella, mutta aika ei riitä. Lisäksi pitäisi lukea ääneen kappaleita – lausunta ei muutenkaan ole helppoa, mutta kun sanasto ja sanayhdistelmät käyvät kerta kerralta mutkikkaammiksi, eikä se rutiini kuitenkaan ole hanskassa. Чёрт возьми!